Paljon on tehty, mutta vielä enemmän on tekemättä. Tomi tuossa viereisellä koneella työstää listaa junista ja linja-autoista, joilla päästään sitten joskus Helsingistä pois. Tällä kertaa lähdemme siis ihan tosissaan soitellen sotaan (viime kerralla oli meno-paluuliput ostettuna jo kaksi viikkoa ennen matkalle lähtöä - nyt ei ole varmuutta edes siitä, mennäänkö linja-autolla vai junalla ja aikaa matkaan on 9 päivää), julkisilla mennään taas Helsinkiin, sillä kummankaan mieltä ei kutkuta ajatus jättää autoa kolmeksi viikoksi lentoaseman parkkiin. Vielä vähemmän innostaa ajatus tuntien ajamisesta vuorokauden koneessa istumisen ja lentokentillä haahuilun jälkeen, sikäli junat ja linkkarit ovat armollisia, että kun kyytiin pääsee, voi laittaa ihan luvalla silmät kiinni antaa unosen tulla.
Matkalaukkuihin on katseltu jotain täytettä, mutta pakattuna ei vielä ole juuri mitään. Jotain vaatekappaleita kokosin jo makuuhuoneen nurkassa näköttävään laukkuun, mutta ihan varmaa ei ole, pääsevätkö ne mukaan.
Itse matkasta voisi siis kertoa sen verran, että olemme jälleen lähdössä reisuun kahdestaan mukanamme nippu vouchereita ja e-lippuja, joiden pitäisi avata meille ovet joka suuntaan niin autoihin, hotelleihin kuin lentokoneisiinkin. Tätä matkaa on taas mietitty kauan, itse asiassa päätökset matkasta tehtiin vuosi ennen matkalle lähtemistä, ensimmäiset tiedustelut matkatoimiston suuntaan heitettiin sopivasti "odotusajan" puitteissa eli 9 kk ennen matkan alkua. Lopullinen päätös ja matkan maksaminen hoidettiin alkukeväästä taisi olla maalis- tai huhtikuuta. Kesänajaksi reissuun lähtö unohtui kaiken muun tieltä, eikä sitä edes kunnolla muistanutkaan. Jossain vaiheessa - ehkä noin kuukausi sitten - mä olin jo valmis unohtamaan koko matkan, lähtöfiilis oli tasossa nolla. Nyt alkaa taas pikkuisen pyöriä pieniä odottavia perhosia mahassa ja lähtö/matkainnostusta alkaa löytyä.
Tässä kohtaa täytyy kyllä esittää runsaat kiitokset matkatoimisto Arean suuntaan, sillä heidän henkilökuntansa jaksoi vaihtaa kanssamme noin miljoona sähköpostia, etsiä erilaisia vaihtoehtoja ja suositella hotelleja tai ehdottaa Brasiliasta saamiensa vinkkien perusteella vaihtoa hotelliin. Heidän ehdotuksestaan matkasta muodostui seuraavanlainen viikko Rio de Janeirossa (meidän toiveemme), 3 päivää Iguassun putouksilla, 9 päivää Praia do Fortessa (meidän ehdoton toiveemme, tänne halusimme uudelleen). He tosiaan ehdottivat noita Iguassun putouksia kolmanneksi matkakohteeksi, ovat kuulemma näkemisen arvoiset. Laitan tähän nähtäväksi pari netistä "lainaamaani" kuvaa Iguassulta, todistamaan sitä, miksi sinne kannattaa poiketa (ja kun jo etuktäeen tietää, etteivät meidän kameran tehot riitä vastaaviin kuviin, kannattaa laittaa parhaat mahdolliset toisten otoksista esille).
Siis niille, joille Iguassu ei sano mitään, kerrottakoon, että ne löytyvät samannimisestä joesta Brasilian ja Argentiinan rajalla. Ovat kuin Niagara, mutta pidemmät. Putoukset koostuvat kaikkiaan 275 putouksesta, jotka jakaantuvat joelle 2,7 kilometrin matkalle, kaikkiaan suurimmat putoukset ovat 82 metriä korkeat. Koko putousalue on luonnonsuojelu aluetta, vaikka se jakaantuukin kahden valtion alueelle - putouksia pääsee siis katsomaan Brasiliasta tai Argentiinasta, mutta valtakunnan vaihtaminen ei onnistu kuin helikopterilla. Putoukset kuuluvat Unescon maailmanperintökohteisiin ja niitä on ehdotettu yhdeksi maailman uusista seitsemästä ihmeestä.
Tomi tahtoo lisättäväksi seuraavaa: Iguassun putouksilla kuvattiin James Bond elokuvaan Kuuraketti jotain pätkiä. Voin siis vain todeta, että eikö siitäkään agentista pääse koskaan eroon - viime kerralla jahdattiin orkidea nigraa pitkin Rion Botanical gardenia ja nyt sitten kuurakettia Iguassulla ;-). Seuraavaksi lähdetään katselemaan Roomaa, jotta minä voin kertoa, missä kuvattiin Gladiator-elokuvaa ;-). Rakkaat lukijamme, älkää häiriintykö, tässäkin blogissa on luvassa Tomin puujalkavitsejä ja Tomi&Päivimäistä kissanhännän vetoa aiheesta kuin aiheesta. Koettakaa kestää meitä!
Hyvää matkaa!
VastaaPoista