Jatketaan vielä vähän jalokivien valokuvattomassa maailmassa.
Kun siis pääsimme tuolta kierrokselta, luovutimme pois automaattioppaamme ja meidät vastaanotti taas "elävä" opas. Ensin vilautettiin heidän päävarastoaan, jossa oli lasisessa (seinä kuulsi läpi eli näki, että siellä on koruja, mutta ei päässyt tarkemmin selville mallista ja väristä) kassakaapissa 45000 korua! Kyllä, 45000 kappaletta erilaisia kivellisiä ja kivettömiä kulta, valkokulta ja platinakoruja (hopeakoruja säilytettiin muualla). Alakerran ensimmäinen sali oli jaettu useisiin pikkuyksiköihin, joihin kuului työpöytä työparille. Työparin muodostivat myyjä ja passari. Myyjät olivat keski-ikäisiä hypertyylikkäitä henkilöitä, miehillä mustat puvut viimeisen päälle ja naisilla hienot jakkupuvut ja upeat korut. "Passarit" olivat ihan varmasti ulkonäön perusteella palkattuja nuoria, kauniita naisia, joiden tehtäviin kuului kantaa juotavia myyjille ja asiakkaille ja hakea varastosta korulaattoja ohjeiden mukaan.
Tämä perustuu mielikuviin, seuraavasta minulla ei ole varmuutta, mutta oletan asian olevan näin. Jokaisella myyjällä on tunnistelaattoja tietty määrä. Lähettäessään passarin hakemaan jotain koruja, hän antaa tälle tunnistelaatan, jonka tyttö jättää sille kohdalle, mistä on korusetin ottanut. Ensiksi esittelyyn haettiin sormuslevy, jossa oli kuusi erilaista sormusta eri värisillä kivillä. Kun myyjä sai selville asiakkaan lempivärin ja korutyypin, josta tämä pitää, haettiin esittelyyn useampi laatta asikaalle todennäköisesti mieleisiä koruja. Koruja ei voinut haettaa kerralla enempää kuin myyjällä oli tunnistelaattoja eli jos asiakas halusi nähtäväkseen enemmän/ jotain muuta, korutarjottimia vaihdettiin, joku vietiin pois ja toinen tuotiin tilalle. Tarjottavien korujen arvo todennäköisesti pääteltiin asiakkaan vaatetuksesta ja asusteista, sillä H.Sternin korujen hinnassa vain taivas on rajana.
Kuten jo edellä kerroin, minäkin sain korun ja jotain muutakin pientä tuli hankittua, mutta koska kyse on lahjasta, ei sitä voi kertoa tässä. Kaupanteon ohessa passari kiikutti pöytään juotavaa asiakkaan toiveiden mukaan oli vettä, kaasulla ja ilman, colaa, guaranaa (paikallinen energiajuomanmakuinen limpsa), kahvia, teetä capuccinoa jne. Tyttö myös hoiti luottokorttien kuljettamisen, sertifikaattien haun, yleensä kaikki juostavat asiat ja myyjä keskittyi esittelemään asiakkaalle koruja ja seurustelemaan sivistyneesti.
Kun tästä salista monien kiitosten jälkeen päästiin eteenpäin, alkoikin todellinen tuskien taival. Uusi halli ja uusi kohtelias myyjä, tällä kertaa korut olivat esillä vitriineissä ja niitä pääsi tutkimaan lähempää ja jopa sovittamaan niin haluatessaan. Tarjolla oli esimerkiksi intiaaneilta vaikutteita saanut höyhensarja, keltakultaa ja timantteja, sekä siemenhelmien näköisiksi hiotuista safiireista tehty 10 cm leveä rannepanssari. Sovitin sekä yhtä höyhenketjua että tuota rannepanssaria ja niiden lunastushinta olisi ollut enemmän kuin minun vuosipalkkani, mutta olivat ne upeita!!! Erilaisia malleja voi katsella H.Sternin nettisivuilta ( KLIK), minä en viitsi ruveta siirtämään kuvia sieltä tänne. Toinen kuolauksen kohde oli sateenkaarisarja, jossa oli tehty koruja valitsemalla kivet niin, että niiden värit liukuivat ja muuttuivat kuin sateenkaaressa. En yleensä ole arvostanut eri väristen kivien yhdistämistä, mutta tuossa se toimi todella ihanasti.
Kolmas sali ei ollut enää myymälää tai saattoi olla, mutta ei tavallisille kuolevaisille, sillä siellä olivat esillä H.Sternin erikoiskokoelmat ja eri suunnittelijoiden uusimmat työt. Korut olivat hyvin vaihtelevia ja osa erikoisiakin. Parhaimmin mieleeni jäivät mustaan iltapukuun suunniteltu vartalokoru, joka oli vähän laajennettu kaulaketju, se kun valui harvan epäsäännöllisen hämähäkinseitin tavoin lantiolle asti.Toinen samanlainen oli kultaisista höyhenistä tummanpunaiseen iltapukuun tehty kaulus - mahtoi olla painava, vaikka höyhenet olivatkin mahdollisimman kehyiksi tehty.
Lisäksi opin paljon jalokivistä ja ennen kaikkea niiden väreistä, sen olen kyllä tiennyt, että timantit voivat vaihdella keltaisesta vaaleanpunaiseen, ja että vaaleanpunaiset ovat harvinaisia ja kalliita. Samoin tiesin sen, että mitä harvinaisempi kivi, sen kalliimpi, kuin myös sen, että yksi iso kivi on aina arvokkaampi kuin sama karaattimäärä pieniä. Nyt opin sen, että ametistien väri voi vaihdella lähes tumman violetista melkein valkoiseen, topaasit voivat olla väriltään vaaleankeltaisesta tummankeltaisen kautta punertavaan, näistä punertavat ovat harvinaisempia ja niitä kutsutaan nimellä "pink ruby". Brasiliassa topaasit tunnetaan nimellä "Emperor Topaz", koska ne ovat jalokivistä harvinaisimpia ja siten kalliimpia kuin timantit. Safiirejakin voi olla montaa väriä tumman sinisestä ihan vaalean siniseen ja ne puolestaan ovat täkäläisen hinnoittelun mukaan kivistä halvimmat, vielä niin, että mitä vaaleampi kivi, sen halvempi. Timanteillekin esiteltiin korvaava kivi, joka käyttäytyy lähes timantin tavoin, mutta häviää kiillossa - valitettavasti muistan varmasti vain alkuosan, mutta muistelisin kyseessä olevan "off white granat". Uutta tietoa oli myös se, smaragdeille sallitaan pienin värivaihtelu - niiden pitää olla tietyllä tavalla siniseen taittavia, jos väri on liian vihreä kivien laatu laskee. Kaikkein suurin yllätys oli kuitenkin se määrä, mitä korujen tekemiseen tarvitaan käsityötä, se ei ole ihan tunti eikä kaksi, mitä vähänkään isompaa korua tehdään - ja lisäksi minua yllätti se, miten monen eri ammatti ryhmän taitoja korun tekemiseen tarvitaan. Aina oppii jotain uutta.
Olisin voinut viettää loppupäivän taikka vaikka koko loppulomat tuolla kuolaten ja hipelöiden noita ihania koruja, mutta säälin Tomia ja niin lähdettiin pois. Esittelyn jälkeen meille tarjottiin kyyti, minne haluamme (meidän ei siis ollut pakko palata hotellille, josta meidät haettiin, vaan saimme valita, minne halusimme taksi meidät vievän) ja mehän halusimme Jardim Botanicoon, kasvitieteelliseen puutarhaan. Olisimme voineet myös jättää ostokset säilytykseen ja kävellä& shoppailla Ipanemalla ja palata sitten hakemaan kassit ja kuljettaja olisi vienyt meidät taas, minne olisimme halunneet. Heillä kuljetuspalvelu toimi kello kuuteen illalla eli siihen asti olisi voinut pyöriä kaupungilla ja sitten pyytää kyydin hotellille. Tuota minä kutsuisin palveluksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti