Päivän perhoset (Perhonen sentään...)

Yritimme parhaamme mukaan kuvata perhosia kaikkialla matkamme varrella ja totesimme sen erittäin hankalaksi ilman perhoshoukutinta ja amatöörin välinein. Myös sen huomion teimme, että mitä isompi perhonen, sen pahempi siitä on saada kuvaa. Käytännössä lähes mahdoton, ne isot, kämmenenkokoiset vain näyttäytyivät, lepattelivat muutaman sekunnin näkyvillä ja sukelsivat taas piiloon sademetsän siimekseen. Välillä tuntui, että niillä oli jokin seitsemäs aisti, mikäli kamera oli laukussa, ne viipyilivät pidempään ja esittelivät itseään auringon leikkiessä niiden siivillä saaden värit oikein hohtamaan. Jos kamera oli kädessä ja päällä, ne viipyivät näkyvillä juuri sen aikaa, että kamera ei ehtinyt tarkentaa kuvaa kunnolla. Tuloksena oli siis tusinoittain epäselviä perhoskuvia tai loistavia otoksia tyhjistä lehdistä, joilla oli perhonen vielä sen ratkaisevan puoli sekuntia sitten.

Kyllä, tässä OLI perhonen... mutta KUVAAJA oli H I D A S.

Samoin totesimme, että keltaiset ja musta-valkoiset perhoset olivat kuvaajalle kaikkein armeliaimpia- ne yleensä jäivät jopa poseeraamaan ja aukoivat siipiään, jotta niistä sai hienoja kuvia. Punaiset eivät olleet yhtä kilttejä ja niiden kanssa joutui jo tekemään töitä vrt. roikkumaan sillankaiteessa tai tunteutumaan puoliksi viidakkoon saadakseen niistä kuvan. Mutta siniset, siniset olivat suorastaan mahdottomia, kaikken hankalimpia olivat ne upeat, isot kämmenen kokoiset hehkuvan turkoosein siivin. Niitä ei saanut kuvaan kertakaikkiaan millään, ei mitenkään. Yhtäkin sellaista jahtasimme varmaan puolen tuntia - tuloksetta ja sen pienempää serkkua varmaan vartin ennen kuin se suostui pysähtymään edes yhden kuvan ajaksi.



Tässä nyt teille näytteitä perhoskokoelmastamme.

Kaksin aina kaunihimpi...

Täällä Brasiliassa on perhosetkin numeroitu (pelkäävät kai että niitä varastettaisiin?)

Turisti on toiselle susi, olimme jahdanneet yhtä perhosta, tuota isoa musta-valkoista, jo hetken, kun se sitten ymmärsi laskeutua sillan kaiteelle ja asettautua kuvattavaksi. Me onneksi ehdimme nappaista siitä kuvat, mutta muutamalta muulta jäi kuvat ottamatta, kun takaa ryykelsi joku vanha turistigubbe ja kirjaimellisesti pyyhkäisi perhosen sillankaiteelta, sillä hän liu'utti koko ajan kättään kaidetta pitkin. Ukko ilmeisesti oli sokea, koska ei muka nähnyt perhosta siinä ja ihmisiä sen ympärillä, ja kuuro, koska ei kuullu närkästynyttä mutinaa ympäriltään. Sillä hetkellä me pahantahtoisesti toivoimme sillankaiteeseen ilmestyvää aukkoa tai jotain vastaavaa tuon miehen kohdalle.