Huomasimme, että olimme käyttäneet yhteensä yli kymmentä lentoyhtiötä, mannerten välisiinkin lentoihin kolmea eri firmaa; Finnairia, British Airwaysia ja nyt Air Francea.
Jotenkin väistämättä siitä syntyi vertailutilanne, jonka synnyttämiä mietteitä tässä kerromme.
Air France saa pisteet tyylikkyydestä, ruoasta ja palvelusta. Yleensä minä en ole osannut yhdistää ranskalaisia ja hyvää palvelua samaan lauseeseen, mutta nyt kyllä tuo pariisilainen lentokenttävirkailija sai ystävällisyydellään huolestuneen Madamen pisteet kotiin. Niin kuin valtaosa teistä tietää, jännitin matkallamme vain yhtä kohtaa ja se oli tuo vaihto Pariisissa - Tomi onkin siitä jo tarkemmin tuolla kertoillut, joten en ala kerrata asioita sen enempää, kuulen vain yhä korvissani tuon kenttävirkailijan ystävällisen äänen "Madame, don't worry" ja viimeisiksi sanoikseen hän huusi meille "don't run, you have plenty of time". Eikä sovi matkustamohenkilökunnastakaan valittaa, nuo alunperin huonoilta tuntuneet paikkamme olivat monessa suhteessa loistavat. Ruoanjakelu aloitettiin takaa eli saimme annoksemme lämpiminä ja kun vielä henkilökunnan lepoistuimet sattuivat olemaan melkein vieressä, ei tarvinnut kuin ojentaa kaulaa ja jo oli yölläkin ystävällinen stuertti kysymässä, tarvitsetteko jotain.
Ranskalaiset panostavat ruokaan, hyvään ruokaan ja se kyllä näkyi myös Air Francella. Koskaan aikaisemmin en ole lentokoneessa saanut eteeni painettua ruokalistaa, jossa esitellään ruoka ja kerrotaan, mistä vaihtoehdoista voi valita.
Näin tosiaan tapahtui eli heti nousun loputtua jaettiin ruokalistat ja puoli tuntia myöhemmin lentohenkilökunta tiedusteli, mitähän madame tänään haluaisi syödä. Samoin listalla tarjolla oli viinivaihtoehdot, joita oli siis useampi joka laatua ja ne tarjoiltiin sopivasti temperoituina ja oikeista pulloista - ei siis mistään muovisista korvikkeista. Valitettavasti jouduimme laittamaan käsimatkatavaramme niin kauas ja vierustoverini osoitti mieltään jokaisesta yrityksestäni nousta käytävälle eli kuvia itse tarjottimesta ei ole tarjolla. Jouduin kuitenkin myöntämään, etten ole koskaan syönyt niin hyvää lentokoneruokaa. Salaatti oli viileää, kuten kuuluukin, pääruoka kuumaa; kuten kuuluukin ja viini juuri oikean lämpöistä. Olisi kiva tietää, miten ne sen tekevät, sillä ruoka tarjoiltiin yhdeltä tarjottimelta kuten muissakin firmoissa, mutta yleensä esim. Finnairin ruoat ovat kaikki tasalämpöisiä; salaatti on haaleaa, pääruoka samoin...Jälkiruokia oli kolmea sorttia eli jokaiselle jotain, oli Camembert-juustoa, hedelmiä (joko juuston kanssa tai itsestään syötäväksi) ja suklaakakkua appelsiini kastikkeella. Ainoa, missä mielestäni oli moitteensijaa oli kahvi, se ei minun suuhuni maistunut hyvältä (vedän kotiinpäin ja väitän Finnairin tarjoavan parasta lentokonekahvia ;-) ).
Sitten tyylikkyys; todella pienillä asioilla oli tehty näköä, tyylikkyyttä ja käytännöllisyyttä tuohon ruokailuun. Tarjotin oli tavallinen valkoinen perustarjotin senttisillä reunoilla, mutta sen pohja oli käsitelty jollain tahmaisella aineella luistamattomaksi eli astiat pysyivät tukevasti paikallaan, vaikka kone keinuikin. Juoma-astiat olivat kirkasta muovia, jotka oli koristelu parilla kuppia kiertävällä urakuviolla - tekivät paljon näköä ja lisäsivät kummasti pitoa. Mainitaan vielä ruokailuvälineet, vaikka ne olivatkin muoviset, kertakäyttöiset, olivat ne harmaat, todella kivannäköiset ja tukevat.
Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin, Tomi saa kirjoittaa maskuliinisesta näkökulmasta omista huomioistaan.
Olen samoilla linjoilla siitä että sapuska oli hyvää Air Francella, mutta kyllä (vaikka kotiinpäin vetämiseltä tuntuukin) niin Finnairin Helsinki-Pariisi välillä tarjottu currykana + makarooni oli todella hyvää.
Pariisissa CDG:n portilla F54 oli kerrottu infotaululla että koneessa olisi ollut henkilökohtainen videokirjasto, ei pitänyt paikkaansa, vaan kaikki töllöttivät käytävien yläpuolella olevia monitoreja (ilmeisesti kapteenin suosikit pyörivät siellä), joita "osastollamme" oli 3 molemmilla käytävillä sekä toisella puolen yksi seinässä, koska seinää lähellä olevat olisivat joutuneet vääntämään päänsä "mielenkiintoiseen" asentoon...
Se mitä sieltä tuli: ensin "urheiluruutua ranskaksi" ,ranskalaisia musavideoita...boooooring...sitten Toystory 3, "urheiluruutua ranskaksi" ,sitten todella outo ranskalainen elokuva jossa oli sekavaa sisältöä, erillaisilla kamerakikkailuilla tehostettuna + yksi jakso frendejä...
Aikaisemmilla, samanlaisella (Boing 747) British Airwaysin koneissa oli henkilökohtainen näyttö, ja sieltä sai valittua kohtuullisen uusia elokuvia (1/3 osa oli noin vuoden vanhoja, loput 1-5v vanhoja leffoja ja koko määrä oli 50-75 leffan luokkaa), lisäksi oli musiikkia ja dokumentteja, musa tosin klassista, rauhoittavaa stressinpoistomusaa jne... ei mitään päivän, eikä viikon hittejä... dokkareista ei ole mielikuvaa, koska en suuremmin tutkinut niitä. Lisäksi henkilökohtaiselta näytöltä sai seurattua matkan etenemistä, siten kun itse halusi (koko maapallo näyttö, eurooppa näyttö, jopa "maakohtaisesti") Air Francella sitä näytetiin silloin tällöin, eikä aina edes tullut ohjelmaa, pakolliset vöiden kiinnitysvideot, poistumistie ja miten vetää päähänsä happimaski tai käyttää pelastusliiviä siellä näytettiin.
Jos ei ollut ranskisten cabin crewin tai kapteenin kielitaidossa, tai sen lausumisessa ollut kehumista, niin kyllä finnairillakin kompuroitiin ja unohdeltiin sanoja sieltä täältä, sentään öööööö -viemäriääniltä sentään vältyttiin. Finnairin kuulutuksista sai joten kuten selvän, mutta Pariisin ja Air France lennon aikaisista englanninkielisistä kuulutuksista ei saanut tolkkua koska, A) kuuluttaja oli syömässä mikrofonia B) Tekarit olivat suussa kyllä, mutta väärin päin C) Kuuluttaminen jännitti taas vaikka oli 7345734 kerta... D) Kuulutusjärjestelmä oli ajalta ennen dinosauruksia... E) Pariisissa tosin toimitettiin minuutin normaali puhella ulos saatu viesti, 17 sekuntiin... siltä se tuntui... vauhtia siis piisasi...
Lisäksi vielä voisi msinita, että lentokoneen istuimet olivat surkeat! Siis tosissaan, todella kamalat istua, niissä sai kipeäksi selkänsä, niskansa, takapuolensa ja jalkansa. Noita istuimia ei missään, mitenkään, minkäänlaisissa olosuhteissa suositella yli neljän tunnin lennoille.
Summa summarum.
Kiitämme; hyvää ruokaa ja ystävällistä palvelua
Moitimme; huonoa viihdykkeen tasoa, kamalia istuimia ja kuulutuksia, joista ei saa mitään selvää
P.S. Mia kiitos siitä ranskankielen pikakurssista ja lunttilapusta - lapulle oli käyttöä ja opetuskin ilmeisen tehoskasta, sillä ranskalainen lentoemäntä alkoi selittää minulle ohjeita paikkani löytämiseen ranskaksi, kun tervehdin häntä opettamallasi tavalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti