Aqua do Coco

Vaikka minä en aiemmin ole erityisesti pitänyt kookoksesta- tosin en suuremmin sitä inhonnutkaan, on täkäläinen kookosvesi saavuttanut suuren suosion.

Ennen Brasilian matkaa (sitä ensimmäistä) en tiennyt, että kookoksia on montaa eri lajia. Tällä kertaa opin sen, että tuo tavallisin/tyypillisin kookospalmu ei olekaan brasilialaista alkuperää, vaan sen ovat tuoneet portukalilaiset valloittajat mukanaan Intiasta Goasta.

Minä tosiaan luulin aina aikaisemmin, että kookoksen sisällä on kookosmaitoa ja vain sitä. Nyttemmin olen tosiaan oppinut, että siellä voi olla myös vettä, joka siis on oikeasti kookosmehua, mutta sitä kutsutaan ulkonäkönsä vuoksi vedeksi. Ne kookokset, joista vesi juodaan, ovat osin raakoja, sillä niiden hedelmäliha on vain sentin paksuinen- senkin voi toki syödä. Kun kookokset kypsyvät tai kuten täkäläiset sanovat, kuivuvat, vesi vetäytyy hedelmälihaan ja se turpoaa yli tuuman paksuiseksi. Sitä sitten käytetään täällä ruoan laitossa, kuivataan, raastetaan ja tehdään kuivatusta raasteesta heidän kookosmaitoaan, joka lienee hiukan erilaista kuin maitomainen kookosmaito.

Coco de vert on se vihreä kookos, jonka vettä juodaan. Kookosmehu on kuin vettä, johon on sekoitettu muutama tippa jotain kirpakkaa hedelmämehua, ehkä sitruunaa. Riossa saamamme oli sameaa, enemmän kalkkiveden tyylistä ja -makuista, mutta täkäläinen kookosvesi on kirkasta ja lähes mautonta. Paikalliset vakuuttavat sen ihmeitä tekevään voimaan, joten pakko kai turistinkin on yrittää terveydekseen sitä juoda.

Aamiaisella kookosvettä saa kannusta lasiin, mutta muutoin se tarjotaan itse hedelmästä. Viidakkoveitsellä vain kookos auki ja pilli sisään ja juoma on valmis. Kookoksia säilytettään jossain viileässä, sillä kookosvesi niiden sisällä kylmää. Täällä kookokset tarjoillaan hauskoista koreista.

Tuossa yläpuolella nurmikolla kuvattu kookospähkinä, joka on ilmeisesti tiistaisen sateen mukana tipahtanut alas puusta.

Voidaan siis päätellä, että minä olen lämmennyt kookokselle hyvinkin paljon, tosin en minä koskaan ihan kylmä sitä kohtaan ole ollut ja Tomin herkkua se on ollut aina! Varsinkin kaikesta makeasta kookosesta kuten kookossuklaasta, kookosvanukkaasta, kookoskekseistä hän on aina pitänyt.