Jos Riossa on noin seitsemän miljoonaa asukasta (viralliset lukemat vaihtelevat jossain kuuden ja seitsemän välillä, riippuen siitä, miten tarkkaan favelojen väkiluku lasketaan), on täällä varmasti ainakin kaksi tai kolme miljoonaa koiraa. Pelkästään Copacabanan alueella on 200 000 asukasta.
Koiria on isoja, pieniä, rotukoiria, sekarotuisia ja vaikka minkälaisia, on runsaasti rakastettuja ja hemmoteltuja lemmikkejä ja kapisia katujen kulkijoita (näitä viimeksi mainittuja tosin vähemmän näissä turistien ja "parempien ihmisten" asuinalueilla). Niitä ulkoiluttavat osin omistajat, osin palkatut koiranulkoluttajat, joiden talutushihnoissa kulkee kerralla neljästä kuuteen koiraa. Koirat haetaan lenkille pari kertaa päivässä - ainakin päätellen niistä ulkoiluttajista, joihin olemme useamman kerran eri kellon aikoihin tötmänneet.
Tuntuu, että koiriin satsataan täällä vähän samoin kuin Amerikassa - niillä on vaatteita, koristepantoja ja kaikkea mahdollista härpäkettä. Ehdoton ykköshankintani olisi kuljetuskori, leopardikuosia ja glitteriä, siis edellyttäen, että minulla olisi koira. Voisin myös harkita myssyä koiran pään suojaamiseksi polttavalta auringolta ja kimaltavista kivistä tehtyä pantaa... Muita lemmikkejä ei juuri näe ulkosalla, täällä ei taluteta kissoja valjaissa tai minipossua ketjussa. Kissoja varmaan on, mutta ne ovat ilmeisesti enimmäkseen sisäkissoja, sillä en ole nähnyt kuin sen yhden ainoan, joka esiintyi houkuttimena tuolla Hippie marketilla.
Eräästä asiasta suomalaiset koiranomistajat saisivat kyllä ottaa oppia, täällä nimittäin siivotaan kaikki se, mitä koira jättää jälkeensä, eikä tehdä niin kuin jotkut Suomessa eli katsella muualle päin ja kävellä pois vaikka koira tekisi kasan toisen oven eteen (toisen kerroksen kuntosalin ikkunat ovat oikea aitiopaikka kaiken tällaisen tiirailuun, kun stepperiä on tullut poljettua 25 minuuttia ja aivotoiminta ei riitä enää muuhun. Tämä siis selvityksenä siihen, miten ja missä minä olen koiranomistajien käyttäytymistapoja selvittänyt). Täällä jokaisella koiranomistajalla tai ulkoiluttajalla on joku muovipussi tai paperia tai molemmat mukanaan ja jäljet siivotaan ja laitetaan lähimpään roskikseen, joita on tosi tiheässä. Paras episodi, jota hotellin ikkunasta olemme tähän liittyen seuranneet, oli erään aamun varhaisina tunteina lady ja puudeli. Puudeli väänsi tortut kadulle ja oli niistä kovasti kiinnostunut. Lady kiskoi puudelin kauemmas ja törkkäsi talutushihnan mummolle, joka kulki kadulla - teimme oletuksen, että kyseessä olisi ollut kaksi toisilleen vierasta ihmistä. Mummo piti puudelia hihnasta kauempana ja lady kyykki kadulla ja siivosi. Pari tuntia myöhemmin talon porttivahti viimeisteli siivouksen pesemällä talon edustan (ne pestään täällä keskimäärin joka toinen päivä...). No, toisaalta onhan se ymmärrettävää, jos kaksi miljoona kasaa kahdesti päivässä jäisi siivoamatta, voisi äkkiä käydä niin, että Rio hukkuisi koiran jätöksiin.
Otsikon aiheen ulkopuolelta: Ulkona sataa edelleen, on satanut koko päivän. Kävimme tekemässä parin kilsan lenkin sateessa - se yksi mekko ei sitten houkutellut niin paljoa, että sen takia olisi viitsinyt tarpoa sateessa koko kahdeksaa kilsaa. Kirjoitamme vielä huomisen päivän täytteeksi pari postausta, käymme salilla ja alamme pakata laukkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti