H. Stern

Saimme viime kerrallakin Riossa ollessamme kutsun H.Sternille, mutta silloin emme ehtineet käydä siellä. Nyt heidän esittelijänsä bongasi meidät hotellin aulasta ja puhui meidät pyörryksiin, niin että päätimme käydä siellä. Kierros oli todella upea, suosittelen lämpimästi kaikille, joille tarjoutuu mahdollisuus osallistua siihen.

Aloitan kuitenkin hiukan kauempaa eli jalokivistä ja Brasiliasta. Brasiliahan on yksi maailman suurimmista jalokivien tuottajista, niitä löytyy monesta paikasta Brasiliassa, mutta suurimmat esiintymät ovat Rion (Rio de Janeiro on sekä kaupunki että maakunta, maakunta silloin kun ympäröivä "maaseutu" lasketaan mukaan) naapurimaakunnassa Minas Geraisissa. Minas Gerais tarkoittaa käännettynä "kaikki nuo mineraalit". Brasiliasta saadaan kaikenlaisia jalokiviä, tunnetuimpia lienevät aquamariinit, ametistit, topaasit, smaragdit ja timantit. Maailman smaragdeista ja topaaseista valtaosa (yli 80%) on peräisin Brasiliasta.Kaikkien noiden kivien lisäksi täältä löytyy kultaa.

Erikoista Brasilian timanteista on se, että niitä löytyy pelkästään joen penkoista, niitä ei voi kaivaa kaivoksista kuten muualla maailmassa tehdään. Lisäksi Brasiliassa on maailman ainoa topaasikaivos - se on avokaivos, ei luolia tai vastaavia, vaan uria ja kuoppia maassa.

Mutta minunhan piti kirjoittaa H.Sternistä, toisaalta nämä asiat kutkevat käsikädessä, sillä H.Stern on yksi maailman tunnetuimmista jalokivitaloista, toinen lähes yhtä kuuluisa Amsterdam Seuer sijaitsee melkein sen vierressä Ipanemalla, mutta se ei ole ollenkaan yhtä innokas ottamaan vastaan vieraita. H.Stern sen sijaan esittelee toimintaansa mielellään, ja kaikki Ipaneman ja Copacabanan alueella asuvat turistit saavat kutsun vierailla heillä.

Liikkeen perustaja on alunperin saksalainen, joka lähti Saksasta vähän ennen toista maailman sotaa. Hän oli hyvin innovatiivinen ja tajusi pian, että jalokiviliike tarvitsee pärjätäkseen monta liikettä, niinpä hän laajensi liiketoimintaa ensin Argentinaan, sitten muualle. Tänä päivänä  liikkeitä on yli 60 maassa ja nimi on tunnettu kaikkialla  - Skandinaviassa liikkeitä ei ole, lähimmät löytyvät Keski-Euroopan lentokentiltä. Veikkasivat kuitenkin, että heidän korujaan myydään Suomessakin - pitäisikö kysäistä löytyykö Tillanderilta.

Opas suostutteli meidät siis lähtemään tutustumaan H.Sternin pääkonttoriin ja työpajaan seuraamaan kiven matkaa koruksi. On valitettavaa, että siellä ei saanut kuvata, sillä sanat eivät riitä kertomaan sitä kaikkea. palveluun oli todella panostettu. Meidät haettiin tunnuksettomalla mustalla taksilla hotellin oven edestä ja ajettiin sisääntuloportille. Siellä oli turvamies auttamassa meidät autosta ja ohjasi tiskille. Meinasimme pudota istuallemme, sillä vastaanottotiskin yläpuolelta löytyi muiden tervetulotoivotusten ohessa "Tervetuloa". Edelleen pohdituttaa, saavatko ne vaihdettua noita tervehdyksiä sen mukaan, mistä vierailijat tulevat  (esittelijä hotellilla oli utsinut sen selville meiltä...) vai onko se siinä aina. Toisaalta yllättävän hyvin täkäläiset tuntuvat tietävän Suomen (kylmää on jne.), johtuisiko F1-kuskeistamme, sillä yhtään niin tunnettua jalkapalloilijaa meillä ei ole, että nämä tietäsivät F1 kuskit (entiset ja nykyiset) sentään...

Joka tapauksessa tiskiltä meidät saateltiin hissille ja seuraavassa kerroksessa oli vastassa uusi virkailija, joka saatteli seuraavalle tiskille. Sieltä saimme mukaamme virtuaalioppaan eli mp3-soittimen ja kahdet kuulokkeet.  Kovasti olivat pahoillaan, kun suomenkielistä selostusta ei meille löytynyt, vaan jouduimme tyytymään englannikieliseen. Kielivalikoima oli muuten kiitettävä - listalla oli parikymmentä vaihtoehtoa, mutta ei onneksemme myöskään ruotsia!

Tuon soittimen kanssa sitten kierreltiin katsomassa vitriinejä. Selotuksessa kerrottiin aina, mitä vitriiniä katsotaan ja sitten kerrottiin, mitä kyseissessä vitriinissä on esillä. Ensiksi esiteltiin monipuolisesti erilaisia jalokiviä, mistä päin Brasiliaa niitä löytyy, mistä tunnistaa raakakiven, jota kannattaa lähteä muokkaamaan, millaiset ovat eri kivien värivaihtelut, nähtävillä oli valokuvia ja pienoismalleja kaivoksilta jne. Sitten oli ikkunat tilaan, jossa ihan oikeat kivienhiojat  työskentelivät. Mahtaa olla kivaa tehdä päivästä toiseen todella pikkutarkkaa työtä ja toiset kulkevat pällistelemässä sitä ikkunan takaa. Se kuitenkin oli äärettömän mielenkiintoita katsottavaa. Vitriineissä esiteltiin myös sitä, mitkä ovat jalokivien tavallisimmat hiontatyypit, valmiiksi hiottuja kiviä, esiteltiin sitä, millainen määrä kiviä tarvitaan täydellisen korvakoruparin tekemiseen (parin molempien puolien täytyy olla täysin samankokoiset, muotoiset ja myös käyttäytyä valossa samalla tavalla), sitten pääsi kurkistamaan sekä korusuunnittelijan työpajaan, että kivivalitsijan työpisteeseen. Jos kivivalitsija kuulostaa hassulta ammatilta, en keksi sille parempaakaan käännöstä. Kyseessä on siis ihminen, joka valitsee kivet korusuunnittelijan tekemien piirustusten mukaan ja upottaa ne oikeille paikoilleen vahaan. Näin nähdään, miltä kivet korussa näyttävät. Kuulostaa vähäiseltä työltä, mutta on itse asiassa erittäin tärkeä korun onnistumisen kannalta, sillä kiven valinta määrää paljon, esimerkiksi valo käyttäytyy samanlailla hiotuissa kivissa eritavoin, ja se pitää saada käyttäytymään tietyllä tavalla (esim. korvakoruparissa molemmissa samoin) yhdessä korussa olevissa kivissä.

Pääsimme kurkistamaan myös kivilaboratorioon, jossa kaikki kivet tarkistetaan ja luokitellaan. Jokaiselle heiltä ostetulle kivelle/korulle saa laatusertifikaatin, joka takaa kiven/korun täyttävän tietyt laatukriteerit. Minä en tiennyt, että valtaosa myytävistä jalokivstä on keinotekoisia, ei kaivettuja, huuhdottuja (nämä huuhtovat timantteja niin kuin me Lemmenjoella kultaa) tai maaperästä löydettyjä. Kymmenkertaisessa suurennoksessa näkyy jo selvästi, miten erilainen aidon ja tehdyn jalokiven rakenne on, ja se vaikuttaa myöskin suuresti kiven arvoon.

Seuraavaksi pääsimme seuraamaan vahaan upotetun kivimallin matkaa koruksi, korusuunnitelma vahaanupotettuine kivineen menee kultasepälle, joka tekee mallinmukaiset kultaosat valmiiksi. Sitten sekä kultapohja että kivet vahassa siirretään seuraavalle ammattiryhmälle, joka on kivenkiinnittäjä, jalokivien koruun upottamiseen erikoistunut kultaseppä. Tämän kivenkiinnittäjän käsissä on todella paljon, hän voi yhdellä virheliikkeellä pilata koko korun. Nuo kivien kiinnittämiseen käytetyt työkalut olivat kuin hammaslääkärin poria, pieniä rautapuikkoja, joiden päissä oli erilaisia koukkuja ja nuppeja. Kivenkiinnittäjää tuskin koskaan voi korvata robotilla, kuten ei juuri muitakaan koruntekemiseen osallistuvia henkilöitä. Viimeksi koru kulkee kiillottajan käsien kautta, hänellä on edessään pyörivä akseli, johon laitetaan erilaisia kiilotin rullia, karvaa, mokkaa, tms. ja niillä hän hijoo koruista esiin parhaan kiillon.

Tästä selostuksesta tulee niin pitkä, että jatkan vielä toisen osan verran omana kirjoituksenaan.