TAM-linhasin lennolla

Vaikka brasilialaisten omaa lentoyhtiötä ei voi oikein kehua aikataulujen pitävyydestä, on se tarjonnut matkailijalle montaa muuta hupia. Aikataulut ovat ilmeisesti täällä liukuvampi käsite kuin minuuttiaikatauluihin tottunut suomalainen ymmärtää. Mehän olemme sitä mieltä, että jos koneen ilmoitettu lähtöaika on 15:55, se myös lähtee siihen aikaan, eikä silloin vasta ruveta täyttämään konetta tai odoteta lentohenkilökuntaa saapuvaksi.

Muuta hupia noilla lennoilla on sitte ollut koko rahan edestä. Esimerkiksi Rio-Iguassu-lennolla pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni näkemään sen, miten lentoperämies könyää (kyseessä oli todella isokokoinen mies, sellainen vähintään 190 pitkä ja painoa 150kg) ulos ohjaamosta, palauttaa evästarjottimet keittiöön ja pitää toisessa kädessään hammasharjaa ja hammastahnaa. Koska wc oli varattu, odotteli hän kärsivällisesti hampaidenpesu vehkeet kädessään vessaan pääsyä. Minulle ei edelleenkään selvinnyt se, miten hän sinne toivottoman pieneen lentokoneen vessaan mahtui, mutta pitkän tovin kuluttua hän änkeytyi sieltä ulos ja tunkeutui hammasharjoineen ohjaamoon. Tässä kohtaa omasta lentoturvallisuudestaan yli-innokaan suomalaisen teki mieli kysyä, että mitäs sitten, jos se kaveri siellä ohjaamossa saa jokun krapslaakin sillä aikaa kun toinen huolehtii henkilökohtaisesta hygieniastaan...

Myös se, mitä ja minkälaisia tavaroita saa tuoda lentokoneeseen on hyvin liukuva käsite. Jälleen kerran tarkkoihin mittoihin ja kiloihin tottunut suomalainen katseli ihmeissään kun Iguassulla lastattiin tavaraa lentokoneen sisään - Paraguayssa halpakaupoilla käynreet saopaololaisrouvat nimittäin raahasivat sisään puolen tusinaa nukkekodinkokoista ostospakaasia - ilman, että kukaan sanoi mitään...Olimme Tomin kanssa katselleet noita pakaaseja kentällä jonkin aikaa ja todenneet, että koneeseen on päästävä ennen niitä tai sitten ei ole yhtään tilaa jäljellä. Pääsimme luikahtamaan koneeseen ennen pakaasien kantajia ja saimme omat laukkumme hyvin matkatavaralokeroihin. Muutoinkin minua on tällä matkalla hämmästyttänyt muidenkin kuin saopaololaisten käsitys koneeseen vietävien matkalaukkujen koosta, tuntuu, että jotkut raahaavat sinne isompia väskyjä kuin minun matkalaukkuni ja sitten vielä tunkevat ne sinne ylähyllyille, minusta sen kokoisen laukun paikka olisi penkin alla - ai niin, mutta se ei tietenkään mahdu sinne, kun liian iso! Eräs jenkki ruhjoi tuollaisella jättiveskalla ja käsipelillä  (teki tilaa omalle laukulleen ja runttasi muiden laukut minne ja miten sattuu) riosta ostamani pannat melkein muusiksi - koska hänen täytyi saada laukkunsa juuri siihen tiettyyn lokeroon, niin siellä saivat sitten muiden aikaisemmin tulleiden laukut kyytiä...pannoista yksi on ehjä, se on sitten Joselle, jos saan sen tuotua ehjänä Suomeen asti. Jenkin hengen varjeli se, etten vielä koneessa tajunnut, mitä se oikein sai aikaan - jos olisin ymmärtänyt, olisin päässyt Iltasanomien otsikoihin: "suomalainen turisti kuristi kanssamatkustajansa murskattujen hiuspantojen takia".

Lisäksi TAMin elokuva valikoima on varsin suppea, olemme näillä kolmella lennolla katselleet jo ainakin kaksikymmentä kertaa mainosfilmit, joissa esitellään Rio de Janeiron kasvitieteellistä puutarhaa, Sao Paolon eläintarhaa ja Salvadorin arkkitehtuuria ja joka välissä tietenkin TAMin mainoksia, kuinkas muuten. Onneksi edes osa filmeistä on tekstitetty englanniksi, sillä puhutun portukalin taitomme on edelleen vajavainen. Kirjoitettua kieltä ja erityisesti ruokasanastoa osaamme jo varsin hyvin - osaamme sujuvasti tilata Aqua sem gas tai Omeletti com tomazzi, sipula, keijo, becon e oragano (jälkimmäisen oikeinkirjoituksesta en ole varma, ne osaan vain luetella, kun kokki kysyy, millä munakas täytetään).

Kehutaan TAMia hiukan lopuksi - ne tarjoilevat siellä parasta toffeeta, mitä ikinä olen saanut- täällä  lennon alkuun ennen ruokaa jaetaan aina makeisia! Riossa sitä oli myynnissäkin, ihan aitoa brsilialaista, mutta vastoin kuvitelmiamme, täältä sitä ei saa. Toivottavasti sitä on myynnissä lentokentällä ja isoissa laatikoissa!