Samana päivänä, kun kävimme Sokeritopalla ja Corcovadolla, söimme lounasta Mio-nimisessä ravintolassa. Ravintola Mio sijaitsee Ipanemalla noin korttelin verran rannalta kaupunkiin päin. Ravintolassa on sekä viihtyisät sisätilat että terassipuoli, sisätilat on kalustettu tummalla puulla ja perinteisen tyylisin huonekaluin, sillä ravintolaa mainostetaan italialaistyylisenä.
Me päädyimme syömään tuonne terassin puolelle, mikä oli toisaalta hyvä, sillä maisemat terassilta ovat hienot, toisaalta siellä tuntee olevansa akvaariossa, sillä terassi on ympäröity kokonaan lasilla; siinä on siis lasiseinät ja lasikatto. Tuo lasinen suojavyöhyke on osaltaan tarpeen, koska Ipaneman rannan kauppiaat osaavat tulla tuonne asti tarjoamaan tuotteitaan ja voi sitä, joka erehtyy vilkaisemaan heitä liian pitkään. He jaksavat kyllä odottaa, että saat syötyä ja että he pääsevät tyrkyttämään sinulle tavaroitaan.
Me siis pääsimme tuonne kauppiaiden tiivin tuijotuksen alle syömään. Ja saimme olla suunnilleen rauhassa, kun ymmärsimme olla vilkuilematta heitä ja heidän tavaroitaan.
Koska kysymys oli retkiruoasta, olivat vaihtoehdot rajalliset. Eturuokana oli joko rapumuhennosta tai salaattia, pääruokana pastaa tai kalaa. Minä söin rapua, Tomi salaattia, ja molemmat olivat ihan hyvänmakuisia. Rapu tarjoiltiin hauskasta simpukanmuotoisesta kupista, muhennoksessa oli ravun lisäksi ainakin porkkanaa, bataattia, perunaa ja yrttejä. Tomin salaatissa puolestaan sesongin vihanneksia eli salaattia, tomaattia, sipulia, paprikaa. Pääruokana minulla oli jotain paikallista vaaleaa kalaa (muistutti lähinnä suomalaista siikaa) vihannesrisoton ja kermakastikkeen kera, Tomin pasta puolestaan oli perinteistä spagettia tomaattikastikkeella. Minun annokseni oli normaalikokoinen, hänen reilu (Tomin kommennetti: Annos oli suuri, hieman ehkä maultaan mieto ja mutta hyvää). Ruoka oli vähintäänkin keskinkertaista ellei jopa hyvää tai todella hyvää.
Ruoan puolesta paikkaa siis voisi suositella hyvinkin, mutta jotain jäi hampaankoloon. Juomalistaa nimittäin ei pyynnöistä huolimatta saanut pöytää. Seurueeseemme kuuluneet jenkit pyysivät sitä kolmeen, neljään kertaan, mutta siitä huolimatta sitä ei tullut. Meidän pöydässämme juotiin montaa erilaista juomaa, kahvia, vettä, olutta ja limpsaa, kun sitten tuli laskun maksamisen aika, selvisi, että kaikki juomat maksavat 6 realia. Se oli todella paljon - tokihan juomat ravintoloissa maksavat täälläkin enemmän kuin kaupoissa (kuudella realilla saa kaupasta neljä puolentoista litran vesipulloa), mutta yleensä puolen litran tai kolmen desin vesipullo maksaa ravintolassa 3-4 realia. Sen lisäksi vaihtorahaa ei yllättäen ollut, kun laskuja maksettiin eli käytännössä juomat maksoivat yli 6 realia.
Tuo vaihtorahan puuttuminen saattaa olla ongelma Brasilialaisissa ravintoloissa eli jos maksat isolla rahalla, voi olla, että joudut odottamaan vaihtorahoja, koska niiden haaliminen kestää. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niitä olisi tulossa - täällä ei kuitenkaan ollut puhettakaan mistään pienistä vaihtorahoista eli viisi realia, jos piti antaa takaisin, sen he antoivat, mutta sen alle ei. Olkoonkin, että olimme pakettiruokailemassa, kyllä meitä olisi silti pitänyt kohdella kuin ketä tahansa asiakasta.
Lopputuloksena siis kiitämme hyvää ruokaa, erinomaista sijaintia ja kohtuullista palvelua
Moitimme juomalistan ja vaihtorahojen puutetta, josta syntyi melkoinen rahastuksen maku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti