Mä tunnustan, mä tunnustan! Mä tosiaan luulin muovipussia sammakoksi, mutta perustelen asiaa sillä, että olin kaukana, se hengitti (tuuli pumppasi ilmaa sisään ja ulos eli sen "kroppa" liikkui) ja lisäksi oli jotain, joka sotki ajatukseni.
Me mentiin aamulla H.Sternille, josta tulee ihan oma juttunsa, mutta tätä on ihan pakko, kerta kaikkiaan pakko, hehkuttaa etukäteen.
Tarkoitus ei ollut ostaa sieltä yhtään mitään, mutta mä sain sieltä jotain "pientä", se on etukäteinen viisivuotishääpäivälahja. Annettuna etukäteen siksi, että me ei oikean päivän aikaan olla täällä, että sellaisen voisi ostaa ja toisekseen, kun sitä ei myöskään voinut ostaa minulta salaa.
Kyseessä on siis tunnetuinta sorttia oleva vihreä kivi (smaragdi), jonka Brasilian maaperä on kätkenyt. Se on sieltä kaivettu esiin, käsityönä hiottu ja upotettu kultakehykseen. Smaragdit ovat harvinaisia, väitti H. Sterinin jalokivikaupan esittelijä, siis siinä tapauksessa, että kyse on todellakin maaperästä kaivetuista kivistä eikä keinotekoisista (enpä ole ennen tiennyt, että suurin osa "tavallisista" jalokivistä on tehtyjä, eivät todellisia maaperästä kaivettuja kiviä).
Tämä kaunokainen on tosiaan käsinhiottu, laadultaan virheetön (ei sulkeumia jne.), mutta karaatteihinsa nähden edullinen, koska siinä on värivirhe. Se tarkoittaa siis sitä, että väri on liian vähän sininen, liikaa oliivinsuuntaan taittava, jotta sitä myytäisiin täydellisenä kivenä. Smaragdeilla hyväksytään paljon pienemmän väripoikkeamat kuin esim. ametisteilla tai emerald topaaseilla.
Tässä vielä valokuva "hänestä":
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti