Käytiin sitten suihkussa...

Iguassu

Kun saavuimme Foz do Igauassuun (Foz tarkoittaa rajojen yhtymä kohtaa, lisää tästä myöhemmin),
oli meitä lentokentällä vastassa Tadeu jotain.

Hän kyyditsi meidät lentoasemalta hotellille ja kertoili Iguassusta yleistä. Kertoi myös että mahdollisia käyntikohteita olisi Iguassun putous (Brasilian puolelta), Iguassun putous (Argenttiinan puolelta) ja zodiac venereissu Iguassun putoiksella. Hän suositteli sitä kovasti, se olisi mieleenpainuva kokemus. Sovimme että jäämme miettimään vaihtoehtoja. Hän toi meidät hotellille, ja hotellin tiskillä Päivi kysyi olisiko Iguassun putouksille mahdollista päästä jo tänään (siis tulopäivänä, kun saavuimme Iguassulle). Kyllä, se oli mahdollista ja sovimme, että Tadeu tulee hotellille noin 30 minuutin päästä hakemaan meidät, no miltei juoksujalkaa riensimme huoneeseen nopeasti vaihtamaan vaatteet, sitten salamana aulaan odottamaan... aika kului, sitten
Päivi sanoi että häneltä puuttui aurinkolasit, ja hän rientään hakemaan niitä...
kuluu 5 minuuttia ja Päivi tulee, minä edelleen röhnötän hotellin pahmoisella sohvalla.

Sitten huomataan että minulla ei ole lainkaan aurinkorasvaa, ja ilman sitä meikäläisen normaali iho (kalkkilaivan kapteeni) muuttuu nopeasti possunpunaiseksi, joten nyt oli mun vuoroni käydä hotellihuoneessa hakemassa sitä ja paria muuta asiaa... tukka putkella hoidan hakemiseni ja palaa aulaan ja Päivi vuorostaan istuskelee tyynesti sohvalla...

Aikaa paluustani kuluu noin 10-15 minuuttia kunnes Tadeu ilmestyy, aikaa on kulunut noin tunti, puolentunnin sijaan. Mutta olimmehan nyt valmiina. Istuimme Tadeun käyttämään Renault Logan 1.6 HiFlexiin (Jos tämä Logan on se halpamalli, niin harvinaisen asiallinen se on sisältä ja matka taittui sillä oikein mukavasti). Tiet täällä Iguassun suunnalla ovat harvinaisen hyväkuntoisia, verrattuna Rion perunapeltoon, voisin verrata että
Iguassun tie on suomalaisen mittapuunkin mukaan hyväkuntoinen pikatie. Vauhdit asiallisia (75-90 km/h) autojen kunto tosin vaihteli uudesta, melko käytetyn oloiseen (80 -luvun alkupuolen toyota pickupiin).

Saavumme Iguassun putouksia ja Iguassun kansallispuiston toimintaa esittelevään keskukseen, josta Tadeu ostaa meille liput ja ajaa autonsa porttien toiselle puolelle, kun me tutustumme Iguassun putouksen ja luonnonpuiston historiaan, kasvi- ja kivikuntaan.

Tie putoukselle tuolta keskukselta on noin 20 kilometrin mittainen ja matkalla on paljon nähtävää, mm. erillaisia eläimiä (quateja, liskoja, lintuja) sekä myrskyn tekemiä tuhoja puistossa, jotka olivat tieltä nähtävissä.

Auto parkittiin ja hyppäsimme ulos sieltä ja kävelimme hetken matkaa kun alkoi jo kuulua pauhua, joka tuli putouksesta. Jo ensimmäisellä pysähdyspaikalla näkymät olivat todella hienot! ei sitä oikein voinut silmiään uskoa kuinka mahtavalta ne näyttivät. Tadeu kertoi että nyt on putouksilla harvinaisen paljon vettä ja sen huomasi kun kulki siltoja pitkin, vedenpinta on noin 1,5m normaalia korkeammalla.

Jatkoimme jalkapatikalla kiemurtelevaa polkua kohti seuraavaa näköalapaikkaa ja
putous senkun paranee.

Kunnes saavumme putouksen lähelle, eli  suurimpaan putoukseen on konkreettisesti matkaa noin
100-150 metriä kävelemme sitä varten tehtyä siltaa, joka yltää noin 100 metriä
rannasta ottamaan kuvia.

Keskellä siltaa huomaamme, että hip hurraa, mamman honkajoelta tuomat kertakäyttösadetakit ovat hotellilla.

Mutta emme ole sokerista ja jemmaan oman kamerani (joka ei ole "weather proof", kuten käyttämämme Olympus u700) ja Päivi jatkaa kuvien ottamista rillit huurussa tai oikeammin rillit litimärkinä, koska putouksesta nousee aivan uskomaton sumu joka kastelee meidät aivan kokonaan, tulemme "suihkusta" ei nyt tippuvana, vaan erittäin läpikastuneena ja tietämättä kuinka kuvat onnistuivat, koska lasien läpi ei näkynyt
paljoakaan vaikka kamera näytti toimivan.

 
Tuolta suihkulta jatkoimme sitten ihan putouksen viereen, putoukseen oli matkaa enää noin 5 metriä ja se oli noin puolivälissä putousta. Tässä kohtaa ei vielä vesi osu putouksen pohjaan ja aiheuta sumua niin
silloin voi mennä hyvinkin lähelle kastumatta suurestikaan.

Lopuksi nousemme näköalatornille, joka on suurinpiirtein samalla tasolla mistä putous alkaa.

Sitten käymme haukkaamassa hieman quatiburgeria ja matkamme kohti hotellia alkaa...

Sivuhuomautuksena lisättäköön, että täällä jokaisen hotellin nimi on Cataratas- se, missä me asumme on Burbon Cataratas, sitten on pelkkä Cataratas, das Cataratas ja tusina muuta.

Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että Cataratas tarkoittaa putousta ja kaikki vähänkin kynnelle kykenevät ovat tunkeneet sen nimeensä, vaikka etäisyyttä putouksille olisi 30 kilometriä matkaa.