Ipanema Hippie fair

Tarjolla hehkutusta enemmän Päivin mieleisestä shoppailusta, nimittäin Ipaneman kuuluisasta Hippie Marketista. Se on aina sunnuntaisin aamu yhdeksästä iltakuuteen vain pienen matkan päässä Ipaneman rannasta sijaitsevalla aukiolla, osoitteessa Praca General Osorio - se oli muutaman sadan metrin ja parin käännöksen päässä nykyisestä hotellistamme eli olihan sinne pakko mennä, kun sitä mainostettiin.

Tuo Hippie Market on varsin monipuolinen kauppapaikka tai olisiko parempi sanoa kauppatapahtuma, sillä sieltä löytyy melkein mitä vain. Matkaoppaiden mainoslauseissa puhutaan paikallisten taitelijoiden töistä, koruista, käsinmaalatuista mekoista, puukaiverruksista, nahkatavaroista, räsynukeista ja huonekaluista. Näiden lisäksi sieltä löytyy monenlaista muutakin vaatetta kuin käsinmaalattuja mekkoja, erilaisia leluja, ruokaa, laukkuja ja muitakin koruja kuin kiviä (tuo englannin kielinen jewelry kun kai tarkoittaa ennen kaikkea korukiviä tai kivi/arvokoruja).

Menimme sinne aamulla ensimmäisen kerran heti aukeamisen aikoihin, jolloin siellä vielä useimmat kauppiaat rakentelivat kojujaan ja levittelivät tavaroitaan ja paikka näytti melkoisen tyhjältä siis siinä mielessä, että kojujen välissä oli paljon tilaa, eikä tavaroita ollut "valmiilla" pöydillä kovin paljoa esillä.

Hippie Fair aamulla noin klo 09:00

Teimme ensimmäiset hankintamme oppaalta saadun vihjeen perusteella eli vaikka Brasiliassa ei ole tinkimiskulttuuria kannattaa (ja pitää) tuolla pyytää tuotteista alennusta - varsinkin, jos ostaa yhdeltä kauppiaalta useamman. Vähän hankinnan summasta riippuen alennukset vaihtelivat viidestä realista kymmeneen eli välillä 12-20%, yhdessä useamman tuotteen kaupassa emme saaneet alennusta vaan yhden samanlaisen tavaran lisää.

Ruokaakin tuolta olisi saanut, paikallisilla "martoilla" oli torin laidalla kaksikin kuppilaa, jossa he häärivät hohtavan valkoisissa perinnepuvuissaan. Heidän herkkunsa jäivät meiltä kokeilematta, sillä aamun kierroksen jälkeen suuntamisemme hotellille vetämään henkeä ja iltapäivällä kulman takana sijaisevat Felice Caffé (josta tulossa lisää juttua tämän jälkeen) veti voiton. Ensimmäisellä kerralla oli pakko ostaa kuitenkin keitettyä maissia, jota tuolla myytiin suoraan keittimestä - oli muuten turkasen kuumaa, mutta hyvää. Homma toimi siis niin, että kärryihin oli asennettu kaasukeitin ja sille iso kattila, jossa oli kiehuvaa vettä. Maissit kiehuivat siinä, ja ne nostettiin siitä suolaveteen, pyöräytettiin siinä, siirrettiin maissinlehdelle ja annettiin asiakkaalle. Minä aikakin jäin kaipaamaan sitä voisulaa, jota maissin mukana viimeksi tarjoiltiin, vaikka hyvää se oli noinkin. Yksi maissintähkä oli 3 realia eli reilun euron. Juomaa sai sitten ostaa viereisestä kärrystä.

Iltapäivällä kun tulimme takaisin näytti koko paikka aivan erilaiselta, kaikki välit olivat täyttyneet ja siinä oli kojuja vieri vieressä, tavaraa oli röykkiöittäin. Aamulla tuntui, että tuolla oli noin miljoona  turkoosia, beigeä, punaista ja viininpunaista laukkua, jotka huutelivat kojuista kuuluvansa minulle. Hetken kiertämisen jälkeen kävi niin, että runsauden pula iski ja se ykkösyksilö jäi uupumaan eli ei siis yhtään laukkua minulle itselleni tullut ostettua (yhden ostin äidille synttärilahjaksi, mutta sitä ei saa kertoa hänelle). En osaa sanoa, pitäisikö sanoa hyvä minä vai huono minä, kun missasin moisen tilaisuuden. Ehkä se oikea yksilö vielä jostain tulee vastaan... En siis ostanut yhtään laukkua, en myöskään kenkiä, sillä valtaosa tuolla myynnissä olevista kengistä oli tavalla tai toisella varvastossu-tyyliä. En myöskään lämmennyt orjasandaaleille, joita erityisesti polvimittaisina oli tuolla tarjolla. Tavallisia varvastossuja löytyi vaikka minkälaisilla koristeilla, nyt selvisi siis sekin, mistä paikalliset ovat ne erikoiset tossunsa hankkineet. Tuolta olisi myös saanut niitä viime kerralla kaipailemiani korollisia varvastossuja - no se löytö tuli sitten sen kaksi vuotta liian myöhään...

Noita paikallisten taitelijoiden töitä tosiaan oli esillä runsaasti. Ne olivat osittain ihan omana alueenaan, joka oli markkina-alueen keskellä eli siellä sai kierrellä huomattavasti väljemmissä tiloissa, ihailla todella upeita tauluja ja kiroilla sitä, etteivät ne sovi matkalaukkuun ja toisekseen, ettei ole seinää niille. Monet tauluista oli kaukaa viisaasti irroitettu kehyksistään ja ripustuksestaan eli myynnissä oli pelkkä kangas. Osa toki oli myynnissä pingotettuna ilman kehyksiä, kehyksiä oli sitten myynnissä seuraavassa kojussa erikseen eli asiakas sai koota juuri sellaisen paketin kuin halusi, ostaa pelkän kankaan, ostaa pingotetun taulun tai kehystyttää sen samantien valmiiksi. Osa tauluista oli maalattu niin ovelasti, että mitään kehyksiä ei tarvittu, vaan taulu oli maalattu jatkumaan myös pingotetun kankaan reunojen yli.

Hassua kyllä, minua harmittaa enemmän se, etten löytänyt noista tauluista sitä yhtä ainoaa omaani kuin se, etten löytänyt sadoista laukuista itselleni sopivaa. Toinen harmittamaan jäänyt asia oli käsintehdyt saippuat, niitä oli myynnissä vaikka minkätuoksuisia ja minkämuotoisia parin realin kappalehintaan. Pohdimme ensin, että otamme muutaman, mutta sitten ajattelimme, että jonot ovat liian pitkät, emme jaksa odottaa ja niin ne sitten jäivät sinne. Harmi sinänsä, sillä vihreä varvastossun muotoinen saippua olisi sopinut juuri meidän kylpyhuoneeseemme - varvastossu siksi, että korkokenkää, laukkua tai tietokonetta ei ollut saatavilla.

Tunnelma markkinoilla oli letkeän rento, myyjät tekivät parhaansa palvellakseen kaikkia asiakkaitaan, vaikka monenkaan kanssa ei ollut yhteistä kieltä edes sen vertaa kuin meidän kanssamme. Myyjät kun ymmärtävät englannin kielisen kysymyksen "how much?" erittäin hyvin, suurin osa osaa numeroitakin riittävästi ja jos ei itse osaa, saa apua naapurikopin myyjältä tai aina voi käyttää taskulaskinta. Discount tai disconto ovat myös tuttuja sanoja heille. Sormia ja käsiä käytetään hyvin apuna (una, dos, tres...). Jotkut myyjät ymmärsivät todella hyvin englantia, vaikka eivät sitä juuri puhuneetkaan, minä esimerkiksi selitin eräällä paitakauppiaalle haluavani isomman paidan, koska sen saaja ei pidä tiukoista vaatteista  ja kas - kolmessa sekunnissa ilmestyi tarjolle uusi löysempi malli...

Mitä siis jäi käteen? Tuliaisia tietenkin, mutta niistä on turha odottaa kuvaa, yhdet bikinit, jotka laitoin jo matkalaukkuun ja samoin onnistuin hautaamaan sinne Tomin T-paidan ja oman koruni. Pari hankintaa voin kuitenki kuvallisesti esitellä, sillä jokin vinksahti minussa hiuskoristekojulla ja tässä tulokset. (Sanni, jos luet tätä, muista, että seuraavan hiusmallin pitää olla sellainen, että sen kanssa voi käyttää pantaa!)

Ai niin, tämä suloinen kisumirri myi lastenvaatteita ihanan letkeän omistajansa kanssa.

 
Sääli vain, että kukaan teistä kavereista ei ole muutaman kuukauden sisään saanut aikaan pientä tyttöä - olisin ostanut hänelle tusinan mekkoja ;-), pienille pojille kun ei ollut tarjolla lainkaan samaa määrää vaihtoehtoja.