Tärkein unohtui...

Olemme kotiutuneet täysissä sielun, vaan ei ruumiin, voimissa. Matka-aikaa kertyi kaikkiaan 35 tuntia.

Perillä onnellisesti olemme paitsi me, myöskin kaikki matkatavarat eli ei syytä huoleen- tuliaiset ovat tallella ;-).

Saavuimme kotiin lauantaina iltamyöhällä. Sunnuntaikin katosi jonnekin apaattisuuteen pesukoneen surinaa kuunnellen ja tylsästi ikkunasta ulos tuijottaen. Keli ei olisi voinut olla surkeampi, koko päivän satoi, oli harmaata, pimeää ja synkkää. Emme yksinkertaisesti toimertuneet blogiin asti - anteeksi kovasti.

Ikkunasta ulos katsellessamme tajusimme, että olimme unohtaneet tärkeimmän - emme ymmärtäneet kohmaista matkalaukullista auringonpaistetta mukaamme, sille olisi ollut täällä käyttöä.

Palaamme blogin pariin vielä, sillä paljon on erilaisia sattumuksia jaettavana - onhan kertomatta esimerkiksi lähtötunnelmat, joita säestivät jo suomalaiskansalliset prkl-ilmaisutkin... Ennen kuin pääsemme paneutumaan blogiin meidän on kuitenkin laskettava vanhemmat ja järjesteltävä muutama tuhat kuvaa eli lisää tekstejä luvassa loppuviikosta.

Eikä tässä vielä kaikki...

Pitääksemme matkamuistot tuoreina mielessämme, olemme päättäneet jatkaa muistojen kokoamista blogiin edelleen, vaikka matka on tehty ja olemme kotona palaamassa arkeen. Koska todennäköisesti mieleemme tulee "ai niin juttuja...".

Ehkä sitä jaksaa sitä marraskuun loskaakin paremmin, kun voi vielä kerran elää matkamuistoja uudelleen.

Euroopassa...

Noin 11 tuntia Rio de Janeirosta lähdettyämme olimme taas Ranskassa, Charles de Gaullen kansainvälinen lentoasemalla.

Saavuimme noin klo 08:00 paikallista aikaa, ja meillä on vajaa kolme tuntia ennen (10:50) kuin kone suomeen lähtee... siten jatkamme taas tutulla AIRBUS INDUSTRIE A321 koneella joka on, mielenkiintoista kyllä, Air Francen lento, vaikkakin  Flight operated & Aircraft owner & Cockpit Crew & Cabin crew: AY FINNAIR...

Tämän lennon kesto onkin sitten noin kolmisen tuntia ja sitten ollaan Helsingissä...

Viimeksi kun tultiin Brasiliasta, matkalaukut jäivät ilmeisesti Heathrowiin, ja saimme ne pari vuorokautta myöhemmin vasta kotiin... saa nähdä miten tällä kertaa käy...

Paris, Paris!

Pariisissa ollaan, vettä sataa ja on 11 astetta kylmää ;)

Täytyy rientää...

ps. Salvadorissa ei mennyt ihan putkeen... siitä lisää myöhemmin.

Paluu Suomeen...

Kaikki loppuu aikanaan.. niin tämä lomakin... nyt alkaa matka kohti kotia... ensin Salvadoriin ja sieltä lennetään Rio de Janeiroon, koneena oli AIRBUS INDUSTRIE A321

Matkamme jatkuu Rio de Janeirosta - Pariisiin tutulla BOEING 747-400 koneella.

Mitä jäi näkemättä?

Nyt kun matka alkaa olla lopuillaan, on hyvä tehdä mielikuvakertaus kaikesta siitä, mitä on nähty ja miettiä, mitä jäi näkemättä ja mitä olisi vielä halunnut nähdä.

Päivi: minua jäi kutkuttamaan tuo Ipanema Hippie market, sinne haluaisin kyllä uudelleen - ehdottomasti. Eli jos vielä joskus Rioon, niin ajoitus niin, että tuonne pääsee! Myös Rion eläintarhassa olisi ollut mukava käydä, me emme vain siellä ollessamme tienneet, että sellainenkin on olemassa. Uteliaisuuden riivaama olisi myös mielellään käynyt urkkimassa parissa kolmessa tavallisessa riolaisessa kodissa, yhdessä rikkaiden ihmisten, toisessa keskiluokkaisten ja kolmannessa köyhien ihmisten asunnossa. Edes minä en ole niin utelias, että sanoisi hinkuvani tarkemmalle tutkimus käynnille favelaan, vaikka sellainen olisikin mukava nähdä lähempää ihan livenä, eikä vain laidalta auton lukittujen ovien ja ikkunoiden takaa.

Iguassun putousten osalta en osaa sanoa, ehkä toinenkin kerta menisi, olivat ne sen verran upeat. Se mitä sieltä päästä jäin kaipaamaan oli se pistäytytyminen Paraguaysssa, sinne olisi ollut kiva päästä.

Salvadorin kaupunkikierrosta ja Mercano Modelon shoppailukierrosta jäin todella kaipaamaan. En vain uskaltanut enää tuon taksiseikkailun jälkeen ehdottaa, että lähdetään bussilla Salvadoriin ja noilla taksihinnoilla jopa minun ostoshimoni hiipui - mutta ehkä vielä joskus.

Tomi: Mitä jäi näkemättä ja kokematta. Riosta ehkä se laguunin ympäristö, sen olen nähnyt parikin kertaa mutta nopeasti autonikkunasta ja se näyttää ihan kivalta. Saimme vasta Riosta lähdettyämme tietää että riossa olisi eläintarha, se olisi ollut kiva nähdä myös. Guanabara lahden risteily voisi olla mielenkiintoinen mutta... en silti tiedä.
Praia do Forte on mukava paikka, tosin kylä alkaa muistuttaa liikaa krääsäparatiisia, rauha kuljeskella ja pällistellä taloja, ihmisiä jne on kadonnut, tilalle on tulleet sisäänheittäjät.

Fortaleza voisi olla kiva kokemus, mutta mielellään vaikka viikon siellä ja muualla loppuaika.

Entäpä jos...

Herätyskello soi ja kun silmät avautuvat, huomaamme että olemmekin kotisängyssä ja kaikki onkin ollut vain unta?

Kauhistuttava ajatus...

Kaikki kokemukset, blogi, tapahtumat jne olisivat olleet vain unta, mutta ihanaa sellaista. Olisiko se riittävä syy tulla uudestaan
ja kokea kaiken "uudestaan"?

Mutta elämme tätä nyt (26.10.2010 klo 18:38)  täysillä ja pidämme vaikka väkisin silmiä kiinni, emmekä yritäkään herätä tästä unesta :)